Blogin päivittely on jäännyt vähän vähemmälle heppakiireiden vuoksi. Olen ollut joka päivä tallilla ratsastamassa ja koeviikkokin painaa päälle niin kouluhommia on tehtävä..
kuva perjantailta(?)
Maneesissa oli menossa tunti kun tulin ratsastamaan, mutta onneksi tunnin pitäjä antoi minun ystävällisesti olla maneesin toisessa päädyssä joten minun ei tarvinnut mennä ulkona pimeässä!
Kävelin Sabun kanssa aluksi n. 10minuuttia aivan pitkin ohjin molempiin suuntiin jonka jälkeen tein muutamia pysähdyksiä ja isoja ympyröitä. Seuraavaksi tein käynnissä västöjä ja ympyröitä tavoitteena rentous. Minun täytyy oppia olla itse rento ja muistaa ettei Sabu tarvitse niin vahvaa tukea jaloilla kuin Lamoca tarvitsi! :D Noh, ajan kanssa :) !
Ravissa menin muutaman kieroksen ihan suoraan tehden pääty-ympyrän aina L:llään (/olin siis puolikkaalla maneesilla koko ajan) ja suunnan vaihdon jälkeen tein saman toiseen suuntaan.
Tein ravi-pysähdys-ravi siirtymiä paljon jonka jälkeen tempon lisäyksiä ravissa ja laukassa. Lopuksi annoin Sabun venyttää kaulaa eteen ja alas. Heppa olikin lopuksi tosi rento! Hoidin Sabun pois ja annoin namin, jonka jälkeen toin sille vielä vettä yöksi.
Käytiin Sabun kanssa maanantaina estetunnilla, treenamassa. Sabu oli oikein hieno, ja minun täytyy muistaa etten lähde ennen hevosta hyppyyn mukaan!!!
Teimme alkuverkassa väistöjä ravissa molempiin suuntiin, jonka jälkeen teimme laukka työskentelyä. Sabu oli verkassa hyvä, ja minun täytyy istua rauhassa selässä, vaikka Sabu innostuisikin :D Hyppäsimme pystyä niin, että teimme voltin C: hen jonka jälkeen hyppäsimme pienen pystyn. Raija sanoi, että minun pitää muistaa taivuttaa Sabua myös voltin jälkeen kulmassa. Tulimme linjaa vielä toisesta suunasta ja sarjaa jossa oli ensin ristikko ja sitten pysty.
Kyllä tästä hyvää tulee!
Tunnin jälkeen laitoin vielä linimenttiä kaikkiin jalkoihin ja harjasin Sabun oikein hyvin!
"You can't gain anything without losing something first"
Tuo lause osui mua sydämeen kuin kivi, jokin aika sitten, totuutensa vuoksi. Koska kaikki tietävät sen että ei voi saada mitään, jos ei menetä ensin jotain. Asiat eivät tule sormia näpäyttämällä.
Kuten kaikille on varmaankin jo selvinnyt, olen lopettanut tunnit Hubsilla, näin ollen myös Lamocan hoitamisen ja "kisaamisen". Ikävä on kova, mutta se tulee helpottamaan ajan kanssa. Niin se vain on. Kommentit "Etkö välittänyt siitä?!, Miksi hylkäsit Lamocan kisaamisen takia?!!" jätän omaan arvoonsa, koska kuka tahansa, jolla on yhtä paljon kilpaileminen veressä kun mulla, ymmärtää mun tilanteen (+lähtöni syy ei ollut myöskään, pelkästä kisaamisesta kiinni).Ja ne jotka ovat mun kanssa paljon olleet, tietävät kuinka paljon se hevonen mulle merkitsi ja tulee merkitsemäänkin! Mutta tosiasia on se että asiaa on turha jäädä surkuttelemaan. Elämässä on vain tehtävä päätöksiä, jos haluaa tehdä sitä mitä rakastaa. Lamoca säilyy muistoissa ikuisesti <3
Jos oon rehellinen nyt, niin voin sanoa, että oon nyt niin onnellinen kuin vain voin olla! Mulla on hevonen (kisa)kaverina, josta tykkään ihan tosi paljon ja saan luoda luottamusta sen kanssa. Mulla on periaatteessa kaikki mistä oon unelmoinu ratsastuksessa. (Ystävät tietenkin jäi eri paikkaan, mutta ystävyys ei katkea! Kiitos Johanna, Viivi,Tuuli, Roosa & Lene tuestanne ja tsemppiä jatkoon sinnekkin!) Mutta en oo katunu vielä yhtään mun päätöstä ja en usko että tuun katumaankaan! Koska tiiän et asiat on kääntymässä parempaan suuntaan koko ajan! Joten mennäänpä itse asiaan; saanko esitellä Sabun!
kuvakulma,on Sabun lemppari ;)
Sabu on siis mun uusi kisakaveri, joka opettaa miut isompien esteiden & ratojen pariin!
Luonteeltaan Sabu on hyvin energinen ja touhukas. Ja hoitaessakin hän kiinostuu kaikesta mitä tehdään. Satulavyön laitto jaksaa aina vähän ärsyttää, mutta kun se on ohi niin kaikki on taas hyvin :D!
Ratsastaessa ei ole kovinkaan helppo, jos ratsastaja ei ole tarkkana sinkoilee Sabu sinne ja tänne, ja hyvin nopeasti tietenkin.. ;) Esteet on tän herran juttu, mutta kouluradoillakin on sijoituksia tullut! (Ei minun kanssani, vielä..) Ei ole säikky, mutta intoa riittää sitäkin enemmän ja aina pitäisi olla menossa johonkin suuntaan.. Jalat kun vain vievät eteenpäin, vaikka pitäisi malttaa odottaa vuoroaan! Eihän sille mitään mahda!
Nyt aluksi tutustumme Sabun kanssa toisiimme vielä paremmin, ja pian meitä jo tullaankin toivon mukaan näkemään kisakentillä!
Jokaisen elämässä tulee joskus se vaihe vastaan, kun on pakko tehdä päätöksiä. Suuria, isoja jopa elämän muuttavia päätöksiä. Ja päätöksistä seuraa aina jokin menetys, ne saattavat satuttaa ja tuntuu ettei niistä pääse yli millään.
Mun kohdalla tämä päätös tuli nyt.
Lopetin Ratsastuskoulu Hubertuksella, näin ollen en siis tule kisaamaan enään koskaan Lamocalla, selkään kyllä vielä aijon mennä! Suuri ikävä tulee, ja päätökseni ei ollut helppo. Mietin monta kuukautta miten tehdä, ja lopulta tein päätöksen kääntää uuden sivun elämässäni. Onneksi muistot säilyvät aina ja Lamocalla on suuri kolo sydämessäni varattuna, koko elämäni halki!
14.9.2012-3.1.2016
3 vuotta, 3kuukautta ja yhtä monta päivää. Näihin mahtui tuhansittain iloa, naurua, surua ja kyynelten vuodattamista, ja päivääkään en vaihtaisi pois. Olen koonnut tähän postaukseen isoimmat ja mieleenpainuvimmat tapahtumat Lamocan kanssa.
14.9.2012 Aloitin Lamocan hoitamisen. Olin ehkä maailman onnelisin tyttö tuona päivänä!
27.12.13 Olimme ensimmäisissä kisoissamme, jotka sattuivat olemaan seuraestemestaruudet. Tuloksena oli 3 sija ja jaettu estemestaruuspronssi. Muistan kuinka onnellinen olin tuolloin.
Tästä lähtikin meidän "kisa ura".
Jossain vaiheessa tutustuin myös paremmin Lamocan toiseen hoitajaan; Johannaan ja pian meistä tulikin todella hyvät kaverit! Niin paljon iloisia yhteisiä hetkiä, ja ne kaikki säilyvät muistoissa <3.
23.11.2014 oli taas seuraestemestaruudet ja tällä kertaa olimme junnuissa ensimmäisiä ja 80-90cm luokassa sijotuimme toisiksi. Olin yhtää hymyä tuona päivänä!
Lamocan vuokraus oli myös elämäni parhaita hetkiä, Lamoca oli kuin omani ja sain hoitaa sitä kuin omaa. Vaikka puolet viikosta sain pelätä Lamocan jalan puolesta, en vaihtaisi sitä viikkoa minnekkään. Koska vietin sen koko ajan melkeinpä parhaan ystäväni seurassa.
Tuntiratsastajien Mestaruudet olivat suurin asia mitä minulle ja Lamocalle tapahtui. Lähtö Lahteen oli unelmien täyttymys minulle, varsinkin koska pääsin kisaamaan sinne Lamocan kanssa! Noh, eihän meillä kovin hyvin mennyt, mutta olipahan mahtava kokemus, ja olin tuolloin niin onnellinen!
Koska pääsin tuolloin tekemään mitä rakastan, kisata.
3.1.2016 Oli seuranmestaruudet, ja viimeinen kilpailu Lamocan kanssa. Itku oli herkässä tuona päivänä ja pari kertaa piti käydä muualla kokoamassa itsensä. Radalla unohdin onneksi kaiken joten 80cm tuli yksi pudotus toiseksi viimeiseltä esteeltä. mutta 90cm eli junnumestaruudessa olin luokassa toinen ja siis hopeamitalisti. Iloisin mutta haikein mielin otin vastaan mitalin ja kunniakieroksella sain tosissani pidätellä itkua. Ja yritin nauttia jokaisesta hetkestä niin hyvin kuin pystyin.
Viimeiseksi annoin Lamocalle vielä oikein ison halin, ja itkuisena ja haikein mielin käänsin selän kävellessäni pois tallilta.
Nyt mun ja Lamocan tiet erkaantuvat ja molemmat jatkamme eri suuntiin. Lamoca opettaa muita pieniä tyttöjä/poikia esteiden saloihin ja minä jatkan polkuani kilparatsastajana, Jos olisi ollut mahdollista olisin kilpailut Lamocalla niin kauan kuin mahdollista, mutta totuus iski päin kasvoja. Jos haluaisin kilpailla enemmän olisi tehtävä päätös. Suuri ikävä on jo nyt, mutta onneksi tiedän että Lamocalla on kaikki hyvin ja voin käydä moikkaamassa sitä milloin vain!
