26 marraskuuta 2015

Mä haluun oppia...

...Ratsastamaan. Kyllä, en tiedä mikä muhun on iskenyt tän parin kuukauden aikana, mutta yhtäkkiä mulle on tullut ihan hirveä hinku oppia ratsastamaan mahdollisimman hyvin. Haluan päästä kisaamaan enemmän muitakin kuin tallin harjoituskisoja, ja haluan päästä niin korkealle kuin mun on mahdollisuus päästä. - ajallaan tietty. Pahoittelen heti postauksen epäselvyyttä, mutta yritän tehdä tästä mahdollisimman selvän.

Motivaatio- sitä se taitaa olla. Meinaan mulla ei oo ikinä aikasemmin ollut tälläistä tunnetta minkään harrastuksen/asian kanssa, kuin mulle on nyt ratsastuksen kanssa tullut. Tajusin sen vasta kunnolla kun katoin Hihs- estenäytöstä telkkarista kotona ja aattelin että jonain päivänä mä haluun olla tuolla kisaamassa. 

   Tunnit:



Tunneilla tulee jo joitakin pätkiä, kun hevonen kulkee ns "oikeinpäin" , ja vaikka ne ei kestä aina kauan ja mulla on todella paljon vielä opittavaa, on mulla todella suuri halu oppia ja kehittyä ratsastajana.  
Ratsastan tällä hetkellä säännöllisesti hubsilla 2x/vko, mutta hyväksi ratsastajaksi oppii vain ratsastamalla, ja tää mun sisällä syttynyt motivaation "liekki" ei riitä siihen että ratsastan sännöllisesti kahdesti viikossa hubsilla. Jos mulla vain olisi mahdollisuus ratsastaa (+ja kilpailla) aktiivisesti  hubsilla niin tarttuisin siihen (Asiat auki). Yhteen mahdollisuuten tartuinkin jo, se on SRL:llän järjestämä Talent- ohjelma, jonka avulla on tarkoitus saada seuratasolta-aluetasolle jne. Ja näen siinä mahdollisuuden, mahdollisuuden saada lisää kokemusta ja oppia ratsastamaan hevosia oikein. Mun kehittymisen halu on vaan niin suuri, etten voi enää edes käsittää sitä. Tunneillakin kun teen virheen, haluan korjata sen heti, en vasta muutaman kerran jälkeen, vaan ratkaista ongelman heti. - Tiedän, että asiat tulevat ajallaan, ja kaikkea ei saa tänne ja heti periaatteella, Ei senpä takia haluan tehdä töitä sen eteen, että tulisin mahdollisimman hyväksi ratsastajaksi ja tiedän ettei 2 kertaa viikossa, vain riitä siihen, jos haluan kisata  korkeammalla tasolla ehkä vielä junnuvuosina.

Kisaaminen:

Mä haluan kisata. Oon aina ollut kilpailuhenkinen ihminen, ja sitä mä oon vieläkin. Ja esteratsastus sekä sen mukana tuoma jännitys ja voitontahto on ihan valtavan iso mulla. Tietenkään aina ei voi voittaa, mutta kokemusta saa joka kerta. Ja se, että häviää antaa lisää tahtoa, harjoitella, jotta olisi ensi kerralla vielä vähän parempi. Esteratsastus on vaan se mun juttu, siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Ei, se ei tarkoita etten halua kisata kouluratsastuksessa, päinvastoin, jos mulla olisi vain rahaa olisin aivan varmasti myös tallin kouluvalmennus ryhmässä. Mutta raha on se mikä tulee vastaan. Intoa ja halua oppia löytyy sitäkin enemmän. Senpä takia jos minulle vain tulisi mahdollisuus ratsastaa enemmän kuin 2 kertaa viikossa hubsilla, tarttuisin siihen aivan varmasti, kuten jo ylempänä sanoinkin. Mutta, sen tiedän että sitä varten mun on ite tehtävä töitä, koska asiat ei tule jos vaan oottaa et ne tulee itsensä luo. Niiden luo on mentävä ja ennen kaikkea niitä varten on oltava valmis tekemään töitä.
 En halua meinaan jäädä pelkäksi tuntiratsastajaksi. (kyllä pommi tippui.) Eihän siinä oo tietenkään mitään pahaa mutta se ei vaan oo mun juttu, mä haluan kisata ja kisata myös korkealla tasolla, ja sen eteen mun pitää tehdä todella paljon töitä ja valintoja ja tän Talent ohjelman myötä, mun unelmat voi toteutua, ja sen takia oon tosi kiitollinen Outille & Tuijalle sekä SRL:lle että tälläinen mahdollisuus otettiin myös meidän tallille ja että tälläinen ohjelma on kehitetty! Mun tavoitteena on päästä ratsastuskoulussa Lamocan kanssa niin korkealle kuin mahdollista (yhäkin ajan kanssa tietenkin), ja sen eteen aijon tehdä kaikkeni.
Mulla ja Lamocalla on Talentin ansiosta vielä paljon edessä. Ja olisi raukkamaista luovuttaa nyt, kun olen päässyt näinkin pitkälle Lamocan, mulle tärkeimmän hevosen kanssa.

Tosiasia kuitenkin on se että, ratsastuskoulu ei vaan oo se mun juttu, missä haluun olla loppuelämäni, en osaa sanoa kuinka monta vuotta, koska ikinä ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan. Mutta mun unelma on kisata, koska sitä mä haluan. Sille ei vain mahda mitään, tälläinen mä oon, ja en usko et kisaamisen/ratsastamisen into tästä minnekkään häviää. Haluan vain olla jonain päivänä käyttämässä niitä ainutlaatuisia oppeja mitä oon ratsastuskoulussa oppinu. Aijon ottaa kaiken irti tästä Talent Ohjelmasta, joka voi olla ja onkin mun oljenköysi  kisaamisen  saloihin. 

Mä toivon että asiat menee hyvin, ja pääsisin opettelemaan hyväksi  ratsastajaksi ja kilpailemaan kunnolla, sillä kilpailu ja kehittyminen on mulle se tärkeä juttu. (+hevosen terveys ja hyvinvointi) ja karu totuus on että; ratsastamaan oppii vain ratsastamalla. 

-en saannut vieläkään kaikkea sanotuksi, mutta loput asiat tulevat jouluukuun postauksissa.. JA kyllä tää postaus on ollut valmiina ja koskemattomana sen parisen viikkoa..

Keventämään mieltä.. :)

3 kommenttia:

  1. Hyvin muotoiltu teksti! Ei varmasti ollu helppoa kirjoittaa melkein kaikkea, varsinkaan nettiin, mutta olet saannut tuosta järkevän! Onnea Ja jaksamista jatkoon! :)

    VastaaPoista
  2. Hieno teksti! Olin itsekkin tuossa tilanteessa pari vuotta sitten, Ja onneksi uskalsin tehdä valintoja, joita en todellakaan kadu nyt, koska kisaan ihanalla hevosella! :) uskalla olla oma itsesi Ja älä anna minkään estää unelmiasi!

    VastaaPoista

kiitos kommentistasi!